Non-Hodgkinin lymfooma on tavallisin imukudossyöpätyyppi, ja niitä todetaan vuosittain n. 1000 tapausta. Se on Suomessa naisten kuudenneksi ja miesten viidenneksi yleisin syöpätyyppi. Sairastuneiden keski-ikä on noin 60 vuotta.

Noin 90 % non-Hodgkin-lymfoomista ovat niin sanottuja B-solulymfoomia. Toiseksi yleisimmät muodot ovat T-solulymfooma ja NK-solulymfooma. Non-Hodgkin-lymfoomat voidaan jakaa edelleen yhä pienempiin alaluokkiin niiden kasvunopeuden perusteella.

Hidaskasvuisia lymfoomia on hankala parantaa pysyvästi, ja lisäksi uusiutuminen on tyypillistä. Hidaskasvuisia lymfoomia ovat esimerkiksi follikulaarinen lymfooma ja B-lymfosyyttinen lymfooma. Kehittyneiden hoitojen ansiosta hidaskasvuisten lymfoomien etenemistä pystytään nykyisin hidastamaan tehokkaasti.
Monet nopeakasvuiset eli aggressiiviset lymfoomat voidaan nykyisten hoitojen ansiosta parantaa lähes kokonaan. Näitä ovat muun muassa diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma, lymfoblastinen lymfooma ja Burkittin lymfooma.

Diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma ja follikulaarinen lymfooma ovat kaksi yleisintä non-Hodgkin-lymfoomaa. Diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma on nopeakasvuinen lymfooma, ja oikealla hoidolla se on hyvin parannettavissa. Follikulaarinen lymfooma on hidaskasvuinen ja hyväennusteinen, mutta vaikeammin parannettavissa.

Non-Hodgkin-lymfooman hoitoon vaikuttavia tekijöitä

Jokaisen syöpä on erilainen, ja siksi jokaisen potilaan hoitosuunnitelma on yksilöllisesti räätälöity. Nykyaikaisilla hoidoilla voidaan parantaa 45-70 prosenttia potilaista, joilla on aggressiivinen non-Hodgkin-lymfooma eli NHL.

Vaikka NHL:n hidaskasvuisia muotoja ei yleensä vielä pystytä parantamaan kokonaan, ennuste on erittäin hyvä ja potilaat voivat parhaimmillaan elää kymmeniä vuosia. Non-Hodgkin-lymfooman hoito riippuu kasvaimen alatyypistä, kasvunopeudesta ja levinneisyydestä sekä potilaan yleiskunnosta.

Non-Hodgkin-lymfooman tyypillisimpiin hoitomenetelmiin kuuluvat solunsalpaajahoito, sädehoito, biologiset hoidot ja kantasolujen siirrot. Mahdollisimman hyvän hoitotuloksen saavuttamiseksi yhdistetään usein eri hoitomenetelmiä. Lisätietoa Lymfooman hoitomenetelmistä saat täältä. (http://www.lymfooma.fi/imusolmukesyopa-hoito/)

Hoitomenetelmän valintaan vaikuttavat mm. seuraavat asiat:

  • lymfooman kasvunopeus
  • lymfooman levinneisyysaste eli se, missä määrin syöpäsolut ovat levinneet imukudoksen ulkopuolelle, kuten keuhkoihin, maksaan tai luustoon
  • lymfooman tyyppi eli se, onko lymfooma B- vai T-solulymfooma
  • potilaan ikä ja yleiskunto
  • potilaan muut oireet, kuten kuumeilu, hikoilu ja painon lasku
  • muut sairaudet
  • potilaan toivomukset