Diffuusin suurisoluisen B-solulymfooman hoidot kehittyneet huimasti

  • artikkelit

Diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma on yleisin imukudossyöpä, joka käyttäytyy usein aggressiivisesti. Hoitojen nopean kehittymisen ansiosta se voidaan kuitenkin parantaa yhä useammin. Suurimmat kehitysaskeleet on otettu viimeisten kymmenen vuoden aikana. 

Diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma on yleisin imukudossyöpä, johon sairastuu vuosittain noin 300 suomalaista. Sairastuneiden keski-ikä on hieman yli 60 vuotta. Tauti lukeutuu niin sanottuihin nopeakasvuisiin imukudossyöpiin, ja hoitamattomana se voi johtaa nopeasti kuolemaan. Tämän vuoksi myös diagnosointiprosessi halutaan toteuttaa mahdollisimman nopeasti. Syöpätautien erikoislääkäriKaisa Sunelan mukaan tautia voidaan kuitenkin hoitaa tuloksekkaasti: ”Aggressiivisesta luonteestaan huolimatta diffuusi suurisoluinen B-solulymfoomaa voidaan hoitaa nykypäivänä hyvin tehokkaasti. Taudin levinneisyydestä ja ennustepisteistä riippuen jopa 70–95 % potilaista voidaan parantaa”. Ennustepisteisiin vaikuttavat esimerkiksi potilaan ikä, sairauden levinneisyys, veren seerumin laktaattidehydrogenaasi-pitoisuus ja potilaan suorituskyky.

Hoitotuloksissa huima kehitys 2000-luvulla

Diffuusin suurisoluisen B-solulymfooman hoidot kehittyivät vuosikymmenien ajan hitaasti, kunnes 2000-luvulla tilanne muuttui nopeasti ja hoidoilla saavutettiin merkittäviä tuloksia. Vielä reilu kymmenen vuotta sitten tautiin sairastuneista potilaista vain noin puolet parantui. Nykypäivänä 70–95 % potilaista paranee taudin levinneisyydestä ja riskipisteistä riippuen.

Nopean edistymisen taustalla on ollut taudin yhä parempi tuntemus, diagnostiikan täsmentyminen sekä kehittyneemmät lääkehoidot. Erilaisten vasta-ainelääkkeiden, kuten rituksimabin avulla, potilaiden elinaikaa on pystytty pidentämään merkittävästi. ”Viimeisen vuosikymmenen aikana kehittyneiden tukihoitojen, kuten valkokasvutekijöiden ja yhä tehokkaampien pahoinvointiestolääkitysten ansiosta, olemme voineet antaa potilaille yhä raskaampia hoitoja”, Sunela kertoo.

Paremmat hoidot tuovat myös haasteita

Vaikka diffuusin suurisoluisen B-solulymfooman hoidon kehittyminen on ollut positiivinen asia potilaille, aiheuttaa se samalla uudenlaisia haasteita perusterveydenhuollolle. Koska sairaudesta parantuneita potilaita on entistä enemmän, tulee hoitojen jälkiseurannasta vastaavan perusterveydenhuollon kiinnittää yhä enemmän huomiota muun muassa hoitojen mahdollisiin pitkäaikaishaittoihin ja taudin mahdolliseen uusiutumiseen. Pitkäaikaishaittoihin kuuluvat muun muassa sydän- ja verisuonisairausongelmat sekä hormonaaliset haitat, joita voidaan seurata terveyskeskus-, työterveys- tai yksityislääkäreiden vastaanotolla. Erikoislääkäri Sunela muistuttaa myös, että tietynlaiset hoidot saattavat lisätä sekundaarisyövän eli toisen syövän riskiä: ”Esimerkiksi sädehoito saattaa aiheuttaa hoidetulle alueelle sekundaarisyövän yli kymmenen vuoden viiveellä.”