Miten lymfoomatyypit ja niiden hoidot eroavat toisistaan?

  • lymfoomatyypit

Miten lymfoomatyypit ja niiden hoidot eroavat toisistaan?

Erilaisia lymfooman alatyyppejä tunnettiin yli sata vuonna 2016 uudistuneen patologisen luokituksen mukaan. Pääryhmät ovat non-Hodgkin -lymfoomat, jotka jaetaan aggressiivisiin ja rauhallisiin lymfoomiin sekä T-solu- ja B-solulymfoomiin sen mukaan, mistä solusta syöpä on lähtöisin, sekä Hodgkinin lymfoomat, joita on klassisia ja epätyypillisiä. Kaikkiin näihin löytyy hoitosuositukset, joissa huomioidaan myös taudin levinneisyys sen toteamishetkellä.

Peruslymfooman hoidosta eroaa manttelisolulymfooma, jotka hoidetaan yleensä solunsalpaajakuureilla, joissa vaihtelee kaksi erityyppistä hoitoa vuorotellen, ja joiden jälkeen pyritään antamaan intensiivihoito (kantasolusiirto). Aiemmin manttelisolulymfooma oli huonoennusteinen tauti, mutta tällä nykyisellä hoitoprotokollalla kuuden vuoden kohdalla parantuneita on edelleen 66 % potilaista.

Myös T-solulymfoomat hoidetaan aggressiivisimmilla solunsalpaajahoidoilla (eli hoitoihin pyritään lisäämään myös etoposidi) ja tähdätään intensiivihoitoihin. Perushoitona on tuolloin CHOEP, joka on kolmen päivän hoito. Sitä voidaan antaa joko kahden tai kolmen viikon välein. Rituksimabi ei T-solulymfoomissa tehoa, sillä T-solujen pinnassa ei ole hoidon kohdetta CD20-antigeenia. Kun syöpä on saatu pois kuvantamisten ja luuydinnäytteiden perusteella, annetaan jo alkuvaiheen hoitojen jälkeen täydentävänä hoitona intensiivihoito kantasolupalautuksen turvin, mikäli ikä (<70 vuotta) ja muu peruskunto mahdollistavat tämän raskaan hoidon.