Lymfooman toteaminen

Imusolmukesyövän toteamiseen ja diagnoosin varmistamiseen käytetään monenlaisia menetelmiä. Näistä yleisiä ovat esimerkiksi koepalan tai neulanäytteen otto, verikokeet, röntgenkuvaus, tietokonekuvaus, luuydinnäyte ja selkäydinnestetutkimus.

Lääkärintarkastuksessa etsitään suurentuneita imusolmukkeita leuan alta, kaulan alueelta, kainaloista ja nivusista. Jos diagnoosi on selkeä, vain osa mainituista tutkimuksista voi riittää.

Lääkärintarkastuksessa etsitään suurentuneita imusolmukkeita leuan alta, kaulan alueelta, kainaloista ja nivusista. Jos lääkäri oireiden perusteella epäilee lymfoomaa, hänellä on käytettävänään eri tutkimusmenetelmiä, kuten koepalan tai neulanäytteen otto, verikokeet, röntgenkuvaus, tietokonekuvaus, luuydinnäyte ja selkäydinnestetutkimus.

Biopsia eli koepala

Biopsialla tarkoitetaan imukudosnäytteen eli koepalan ottamista mikroskooppitutkimuksia varten. Koepala otetaan pienellä leikkauksella. Biopsian avulla voidaan selvittää lymfooman tyyppi ja laatu. Kudosnäytteestä saatavat tiedot ovat lymfooman diagnosoinnin ja hoidon kannalta tärkeitä.

Tietokonekuvaus eli tietokonetomografia

Tietokonekuvaus (TT tai CT) on menetelmä, jossa koko vartalosta muodostetaan kuva tietokoneen avulla. Tietokonekuvauksella kartoitetaan lymfooman levinneisyyttä vartalon alueella. Tutkimus on nopea ja vaivaton. Kuvauksen aikana potilas makaa tutkimuspöydällä, joka liikkuu rengasmaisen kuvauslaitteen läpi. TT-tutkimus voidaan tehdä myös ahtaan paikan kammosta kärsiville.

Luuydintutkimus

Luuydinnäytteellä selvitetään, löytyykö luuytimestä pahanlaatuisia soluja. Näyte helpottaa taudin ennusteen laatimista ja hoidon valintaa. Luuydinaspiraatio otetaan erityisellä neulalla joko rintalastasta (sternaalipunktio) tai alaselästä suoliluun harjanteesta (kristapunktio). Toimenpidettä varten iho ja luukalvo puudutetaan.

Verikokeet

Verikokeilla selvitetään mm. veren puna- ja valkosolujen määrä. Myös verikokeiden avulla saadaan tietoa taudin vaikeusasteesta.

Muut

Muita mahdollisia tutkimuksia ovat röntgenkuvat, magneettikuvaus (MRI), PET-kuvaus sekä selkäydinnestetutkimus.